Kauemmaksi
et pääse, halusit tai et. Uusi-Seelanti on Suomesta katsottuna kaukaisin maa, minne
voi matkustaa tai vaikkapa lähteä vaihtoon. Lue, mitkä ovat päällimmäisiä mietteitä
vaihtokohteesta ja –kokemuksista.
 |
Auckland - City of Sails
|
Ryhtymällä saa aikaan
Yli kolme vuotta
kestänyt haaveilu vaihto-opinnoista Uudessa-Seelannissa päättyi, kun toimitin wapun
alla Kilroylle free mover –vaihtohakemukset kahteen Aucklandin yliopistoon.
Viikkoa myöhemmin toinen yliopistoista näytti vihreää valoa, ja heinäkuussa
alkava puolen vuoden vaihto oli lukukausimaksun suorittamista vaille totta. Koko
hakuprosessi oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin mitä mielessäni olin
maalaillut. Kannatti ryhtyä! Vuonna 2000 perustettu Auckland University of Technology on nimestään huolimatta kaikkea
muuta kuin pelkkä insinöörikoulu. Aallon tapaan saman katon alta löytyy
insinöörit, kauppatieteilijät ja taiteilijat, mutta näiden lisäksi AUT:ssa voi
opiskella esimerkiksi urheilua, turismia, lakia tai pedagogiikkaa. Jokaiselle jotakin.
Ensihavaintoja
Onko ruoho sitten
vihreämpää pallon toisella puolella? Ensimmäisenä on mainittava AUT:n erittäin
viihtyisä ja eloisa päärakennus, missä on vaivatonta viettää koko päivä kavereiden
seurassa opiskellen. Inspiroivien opiskelutilojen merkityksen voi ymmärtää
vasta, kun on päässyt kokemaan jotain parempaa. Vaihto-opiskelijana olen
vaikuttunut AUT:n tavasta huolehtia kaikista sen vaihto-opiskelijoista.
Yliopisto on perustanut oman yksikön, International Student Supportin, mistä
saa apua silmänräpäyksessä ongelmaan kuin ongelmaan. Kolmen kurssin otoksella
on hankalaa sanoa, onko opetus yleisesti ottaen laadukkaampaa kuin Aallossa.
Ehkä kuitenkin yksi havaittavissa oleva ero on täällä on vallitseva ilmapiiri. Koulu
tavoittelee opiskelijoiden hyvinvointia sekä etenemistä opinnoissa, välttäen
samalla vastakkainasettelua
opiskelijoiden ja yliopiston välillä.
Toisin kuin
Suomessa, harppaus kandidaattiopinnosta maisterivaiheeseen on iso. Suurin osa
paikallisista ei edes harkitse maisterivaihetta, vaan siirtyvät suoraan
työelämään kolmen vuoden jälkeen. Toisaalta kurssitarjonta on kolmen ensimmäisen
vuoden osalta käytännönläheisempi kuin Suomessa, mikä tukee mahdollisuutta
jättää opinnot kandidaatin tasolle. Maisterivaihe on enemmän tai vähemmän
vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden hallitsema. Totta puhuen ilman aasialaisia
täällä saattaisi olla pula maisteriopiskelijoista.
 |
| Päärakennuksen aula, AUT University |
Olematon opiskelijaelämä
Yliopiston nuori
ikä näkyy muun muassa köyhän, liki olemattoman, opiskelijatoiminnan merkeissä. Paikallinen
ylioppilaskunta AuSM etsii vielä raiteitaan,
samalla, kun ainejärjestöt ja yhdistykset
odottavat vielä perustajiansa. Otaniemestä tutut kiltahuoneet,
kertavuokrattavat tilat, palvelut, juhlat ja esimerkiksi yritysyhteistyö puuttuvat
täältä toistaiseksi tyystin. Voin vain
kuvitella kuinka hankalaa verkostoituminen on, kun yliopisto tai opiskelijajärjestöt
eivät tarjoa sille luontevaa alustaa. Ilmeisesti vaatimaton opiskelijaelämä on
globaali ongelma - kuvaillessani Otaniemen opiskelijakulttuuria kavereilleni, voi
heidän katseistaan aistia kateutta. Ihmetystä herättää myös, kun kerron, että
emme läheskään aina valmistu määräajassa Suomessa. Kuten kaikki tiedämme,
opiskelijaelämä ei synny tyhjästä, vaan tekijöitä kaivataan – kysynnästä ei ole epäilystäkään. On
mielipideasia, että onko parempi valmistua viidessä vuodessa huippuarvosanoin,
vai antaa oma panos yhteisölle opintojen ohella ja kenties valmistua kokemuksia
rikkaampana.
Vanha koira oppii uutta
Vaikka puolen
vuoden mittaisesta vaihdosta on kulunut alle puolet, on jo nyt vaivatonta todeta
kuinka merkittävä elämänvaihe vaihto todella on. Koko prosessin valmistelutyö
ja kohteeseen asettuminen on kuin jatko-osa fuksisyksynä koetulle
aikuistumiselle. Uusi ympäristö, uudet kaverit sekä uusi vallitseva kulttuuri
tarjoavat mahdollisuuden jättää vanhojen tapojen unohtamiselle. Jääkarhujen ja
susien keskeltä ponnistava hiljainen suomalaismieli on helisemässä arkisissa
tilanteissa tuon tuosta. Miten reagoida, kun tuntematon kassaneiti kysyy
hymyillen How are you? Entä miksi
joku tuntematon esittäytyy minulle hississä, valehdellen heti aluksi: Nice to meet you, I’m Brian! Töksähtävän
vastauksen jälkeen hissin ovet aukeaa ja kaveri huikkaa olan yli: See you again! Mikä ihmeen smal talk?
Nice to meet you!
How are you?
See you again!
-Tä?
Niin helppoa kuin
olisikin rakentaa suomalainen kaveriporukka vaihdon aikana, on kuitenkin
suositeltavampaa hakeutua kauas sinivalkoisista tavoista. Altistuminen useamman
kuukauden mittaiselle kulttuurikoululle kansainvälisessä kaveriporukassa opettaa
korvaamattomia taitoja, kuten avarakatseisuutta ja tilannetajua, kielitaidon
kehittymisestä puhumattakaan. Riippumatta kohdeyliopistosta tai -maasta, on
varmaa, että vaihto tarjoaa ainutkertaisia elämänoppeja sekä uusia kansainvälisiä ystäviä. Jos Matti Nykänen
olisi opiskelija, saattaisi hän todeta, että vaihto on opiskelijan parasta
aikaa.
Kevättä kohti,
Hannes
(Julkaistu myös: KoLehti 02/2014)
