Pallon kääntöpuolelta

Kauemmaksi et pääse, halusit tai et. Uusi-Seelanti on Suomesta katsottuna kaukaisin maa, minne voi matkustaa tai vaikkapa lähteä vaihtoon. Lue, mitkä ovat päällimmäisiä mietteitä vaihtokohteesta ja –kokemuksista.

Auckland - City of Sails

Ryhtymällä saa aikaan

Yli kolme vuotta kestänyt haaveilu vaihto-opinnoista Uudessa-Seelannissa päättyi, kun toimitin wapun alla Kilroylle free mover –vaihtohakemukset kahteen Aucklandin yliopistoon. Viikkoa myöhemmin toinen yliopistoista näytti vihreää valoa, ja heinäkuussa alkava puolen vuoden vaihto oli lukukausimaksun suorittamista vaille totta. Koko hakuprosessi oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin mitä mielessäni olin maalaillut. Kannatti ryhtyä! Vuonna 2000 perustettu Auckland University of Technology on nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin pelkkä insinöörikoulu. Aallon tapaan saman katon alta löytyy insinöörit, kauppatieteilijät ja taiteilijat, mutta näiden lisäksi AUT:ssa voi opiskella esimerkiksi urheilua, turismia, lakia tai pedagogiikkaa. Jokaiselle jotakin. 

Ensihavaintoja

Onko ruoho sitten vihreämpää pallon toisella puolella? Ensimmäisenä on mainittava AUT:n erittäin viihtyisä ja eloisa päärakennus, missä on vaivatonta viettää koko päivä kavereiden seurassa opiskellen. Inspiroivien opiskelutilojen merkityksen voi ymmärtää vasta, kun on päässyt kokemaan jotain parempaa. Vaihto-opiskelijana olen vaikuttunut AUT:n tavasta huolehtia kaikista sen vaihto-opiskelijoista. Yliopisto on perustanut oman yksikön, International Student Supportin, mistä saa apua silmänräpäyksessä ongelmaan kuin ongelmaan. Kolmen kurssin otoksella on hankalaa sanoa, onko opetus yleisesti ottaen laadukkaampaa kuin Aallossa. Ehkä kuitenkin yksi havaittavissa oleva ero on täällä on vallitseva ilmapiiri. Koulu tavoittelee opiskelijoiden hyvinvointia sekä etenemistä opinnoissa, välttäen samalla  vastakkainasettelua opiskelijoiden ja yliopiston välillä.

Toisin kuin Suomessa, harppaus kandidaattiopinnosta maisterivaiheeseen on iso. Suurin osa paikallisista ei edes harkitse maisterivaihetta, vaan siirtyvät suoraan työelämään kolmen vuoden jälkeen. Toisaalta kurssitarjonta on kolmen ensimmäisen vuoden osalta käytännönläheisempi kuin Suomessa, mikä tukee mahdollisuutta jättää opinnot kandidaatin tasolle. Maisterivaihe on enemmän tai vähemmän vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden hallitsema. Totta puhuen ilman aasialaisia täällä saattaisi olla pula maisteriopiskelijoista.

Päärakennuksen aula, AUT University

Olematon opiskelijaelämä

Yliopiston nuori ikä näkyy muun muassa köyhän, liki olemattoman, opiskelijatoiminnan merkeissä. Paikallinen ylioppilaskunta AuSM etsii vielä raiteitaan, samalla, kun ainejärjestöt ja  yhdistykset odottavat vielä perustajiansa. Otaniemestä tutut kiltahuoneet, kertavuokrattavat tilat, palvelut, juhlat ja esimerkiksi yritysyhteistyö puuttuvat täältä toistaiseksi tyystin. Voin vain  kuvitella kuinka hankalaa verkostoituminen on, kun yliopisto tai opiskelijajärjestöt eivät tarjoa sille luontevaa alustaa. Ilmeisesti vaatimaton opiskelijaelämä on globaali ongelma - kuvaillessani Otaniemen opiskelijakulttuuria kavereilleni, voi heidän katseistaan aistia kateutta. Ihmetystä herättää myös, kun kerron, että emme läheskään aina valmistu määräajassa Suomessa. Kuten kaikki tiedämme, opiskelijaelämä ei synny tyhjästä, vaan tekijöitä kaivataan –  kysynnästä ei ole epäilystäkään. On mielipideasia, että onko parempi valmistua viidessä vuodessa huippuarvosanoin, vai antaa oma panos yhteisölle opintojen ohella ja kenties valmistua kokemuksia rikkaampana.

Vanha koira oppii uutta

Vaikka puolen vuoden mittaisesta vaihdosta on kulunut alle puolet, on jo nyt vaivatonta todeta kuinka merkittävä elämänvaihe vaihto todella on. Koko prosessin valmistelutyö ja kohteeseen asettuminen on kuin jatko-osa fuksisyksynä koetulle aikuistumiselle. Uusi ympäristö, uudet kaverit sekä uusi vallitseva kulttuuri tarjoavat mahdollisuuden jättää vanhojen tapojen unohtamiselle. Jääkarhujen ja susien keskeltä ponnistava hiljainen suomalaismieli on helisemässä arkisissa tilanteissa tuon tuosta. Miten reagoida, kun tuntematon kassaneiti kysyy hymyillen How are you? Entä miksi joku tuntematon esittäytyy minulle hississä, valehdellen heti aluksi: Nice to meet you, I’m Brian! Töksähtävän vastauksen jälkeen hissin ovet aukeaa ja kaveri huikkaa olan yli: See you again! Mikä ihmeen smal talk?

Nice to meet you!
How are you?
See you again!
-Tä?

 

Niin helppoa kuin olisikin rakentaa suomalainen kaveriporukka vaihdon aikana, on kuitenkin suositeltavampaa hakeutua kauas sinivalkoisista tavoista. Altistuminen useamman kuukauden mittaiselle kulttuurikoululle kansainvälisessä kaveriporukassa opettaa korvaamattomia taitoja, kuten avarakatseisuutta ja tilannetajua, kielitaidon kehittymisestä puhumattakaan. Riippumatta kohdeyliopistosta tai -maasta, on varmaa, että vaihto tarjoaa ainutkertaisia elämänoppeja sekä uusia  kansainvälisiä ystäviä. Jos Matti Nykänen olisi opiskelija, saattaisi hän todeta, että vaihto on opiskelijan parasta aikaa.

Kevättä kohti,

Hannes

(Julkaistu myös: KoLehti 02/2014)